Kirjallisuudessa ja netissä on esitelty hurja määrä erilaisia mikitystekniikoita konserttien taltiointiin. Esitettävä musiikkityyli, tilan akustiikka, esittäjien määrä ja sijoittuminen tilaan, instrumentit, yleisö ja moni muu juttu pitää huomioida konserttien livetilanteessa mikityssuunnitelmaa tehdessä.

Luonnon äänien taltioinnissa pärjätään onneksi paljon vähemmällä pähkäilyllä. Olen ollut huomaavinani, että luontoäänittäjät tuntuva jämähtävän kerran hyväksi havaitsemaansa tekniikkaan kyseenalaistamatta lainkaan sitä, mikä mikitystekniikka tai taktiikka missäkin olosuhteissa toimisi parhaiten. Itse mietin alinomaan, kuinka voisin parantaa äänitteiden laatua lähemmäs konserttitaltiointeja.

Tässä blogissa esittelen käyttämäni mikitystekniikat sekä tilanteet, missä mitäkin ratkaisua käytän. Uskoisin, että suurimmalta osalta maailman stereo- ja tilaääniä tallentavista luontoäänittäjistä löytyy joku seuraavista tekniikoista.


Asettelu 1 - DoubleMS + M

Tilaäänien tallentamiseen käytän kolmea mikkiä tuulisuojan sisällä. Tukimikrofonina vaikeimpiin paikkoihin, joissa edustalle haluttava kohde on kauempana on peilillä varustettu mikki. Vaikka laitteisto näyttää järeältä, se kulkee mukana siinä missä kiikari ja kamerakin. Tämä on siis perusasettelu maastossa kulkiessa.

Koinsidenssi mikrofoniasettelu antaa kohteille erittäin selkeät paikat stereokannalla. Tilan vaikutelma tulee takamikrofonista ja parantaa paljon tilantuntua normaalista MS-äänityksistä. Tukimikrofonilla edustan kohteen saa riittävän selkeästi esiin.

Asettelu 2 - MS

Stereomikrofonisysteeminä mm. ulkomaanreissuilla kulkee helpoiten kevennetty versio DoubleMS-laitteista. Liki kaikki viime vuosien äänityksistäni on tehty tällä asettelulla.

Lajiäänityksissä mikrofonien etäisyys kohteesta täytyy yleensä olla alle 30 metrissä ja hyviä äänitteitä saa vasta noin 10 m etäisyydeltä. Sopii hyvin äänityksiin, joissa kohdelajin lisäksi on myös taustaa.

Koinsidenssi mikrofoniasettelu, joka sijoittaa kohteet stereokannalle erittäin tarkasti. Sopii mainiosti erityisesti lentävien lintujen äänittämiseen. Tilan tuntu ei XY-tekniikan luokkaa.

Asettelu 3 - AB+Jecklin+peili

Tätä stereotekniikka, joka vastaa Telingan Pro 7 - mikrofoniasettelua, sopii stereona tallennettaviin lajiäänityksiin. Lajien, joiden taajuudet liikkuvat yli 2 kHz, äänityksiin ei tätä parempaa tekniikka ole keksitty. Matalammat äänet eivät tallennu oikein, sillä peili suodattaa niitä. Tällä menetelmällä tallentaa lajiääniksi 99% maailman lintulajeista, jos ei piittaa taustan äänistä.

Kohtuullisia lajiäänitteitä saa 2-3 kertaa kauempaa kuin suuntaavimmallakaan suuntamikillä, eli yleensä alle 100 m:n päästä. Tälläkin menetelmällä parhaat lajiäänitykset saadaan vasta alle 20 metrin päästä.

Peili kulkee melko mukavasti mukana maastossa. Herkkä tuulelle, sillä peili muodostaa pyörrettä.

Jecklinin-levyllä luotu stereo paikantaa kohtalaisesti muita taustan ääniä stereokannalle ja vaimentaa sopivasti muut, paitsi polttopisteessä olevan kohteen. Tilan tuntu on heikko. Lentävät kohteet eivät paikannu stereokannalla oikeisiin kohtiin.

Asettelu 4 - ORTF-aseteltu XY, köyhän miehen Dummy Head

Monella maailman luontoäänittäjällä on käytössään yksi tai useampia tämän tyyppisiä ratkaisuja. Omassa menetelmässä käytän kahta pallokuvioista mikrofonia 90 asteen kulmassa. Kapselien etäisyys on 17 senttiä, eli sama kuin ORTF-asettelussa. Mikrofonien välissä on styrox-laatikko, joka toimii "keinopäänä".

Tämä menetelmä, jossa laatikko tallentimineen ja mikrofoneineen jätetään maastoon pitkäksi ajaksi, toimii kohtuullisen hyvin myös lajiäänitteiden tallentamisessa. Parhaita äänityspaikkoja tälle asettelulle ovat akustiikaltaan luonnostaan kaikuisat ja epäselvät paikat, kuten järven rannat.

Tällä menetelmällä saa erittäin avaran ja miellyttävän stereokuvan. Äänessä on reilusti syvyyttä, mutta äänet eivät paikallistu kunnolla stereokannalla, vaan leviävät laajemmalle alueelle. Kuulokkeilla kuunnellessa äänet kohdistuvat paremmin, mutta tuntuvat kuuluvan kuuntelijan takaa. Jos mikrofonien asettelu on yli 90 astetta äänet hajaantuvat liikaa, eivätkä paikallistu enää järkevästi stereokannalle.

Päätelmät

Kullekin asettelulle on aikansa ja paikkansa, eikä mikään näistä ei ole toista parempi. Joissain tilanteissa on kuljetettavuuden kustannuksella tingittävä laitteiston määrästä, joskus tarvitaan lajiäänitettä, toisinaan taas syvyyttä antavaa järvenrantamaisemaa.

Vielä kun oppisi kuuntelemaan luontoa vähän herkemmin, jotta oikea menetelmä olisi aina käytössä. Siinä DoubleMS peilillä saattaa jatkossa auttaa asiaa. Mielekkäintä olisi, että lopullisen päätöksen äänitteen tyypistä voisi tehdä jälkikäsittelyssä.