Tilaäänien käyttäytyminen kuuntelussa
Muutamia kuukausia tilaäänien ihmeelliseen maailmaan tutustumisen jälkeen on paikallaan pieni yhteenveto siitä, miltä tilaääninä tallennetut luonnonäänet (ja muutkin) oikein kuulostavat.
Suuntakuulo on jännä juttu! Pystymme luonnossa paikallistamaan 1-6 kHz äänet varsin tarkasti etenkin, jos ne tulevat etupuolelta päätä. Suuntatarkkuus on noilla taajuuksilla kuulema noin 3-6 astetta. Korkeammat äänet ovat sitten asia erikseen.
Takaa tulevien äänien suuntatarkkuus on omilla nahkalärpyttimillämme ja kuuloluilla heikompi, noin 10-30 astetta. Tässä ensin kuva kuvitteellisesta tilanteesta, jossa olemme ympyröiden keskipisteessä. Mustat pallukat kuvaavat laulavia lintuja.
Tallennettua ääntä kuunnellaan nykyisten standardien mukaan kotiteatterissa viidellä tai seitsemällä kaiuttimella. Koska äänilähteet eivät enää sijaitse samoilla paikoilla kuin livetilanteessa, eikä kuunteluhuoneen akustiikka ole sama kuin luonnossa, erityisesti sivuilta ja takaa tulevat äänet leviävät paljon laajemmalle alueelle.
Emme enää pysty paikallistamaan tarkasti äänilähteitä, vaan takaa tulevien äänien suunnan määrittäminen liikkuu jossain 60 asteen tietämillä. Jopa edestä tulevien äänien paikallistuminen on heikentynyt ja etualalla sivuilta tulevien äänien paikallistuminen on noin 20 asteen kieppeillä. Ainoastaan aivan suoraan edestä tuleva ääni paikallistuu lähes yhtä tarkasti kuin äänitystilanteessa.
Seuraava kuva esimerkkitallenteen äänien sijoittumisesta 5.1 kuuntelussa.
Dolby Digital on mielenkiintoinen ääniformaatti. Elokuvateollisuuden standardien mukaan 5.1 tallenne lasketaan stereokuuntelussa automaattisesti kahteen kanavaan, jolloin taustan äänet sijoittuvat stereokannan reunalle. Koska ne tulevat eri vaiheessa kuin normaalisti L ja R kaiuttimista tulevaksi ajateltu ääni, tuntuvat ne leviävän hieman normaalin stereokannan yli.
Tässä kuva esimerkkitallenteesta, jossa äänet sijoittuvat kannalle näin:
Äänikuva stereossa on erittäin avara. Koska takaäänet leviävät ja niissä on tavallaan myös hieman "vaihevirhettä", ne sävyttyvät hieman omituisiksi. Toisaalta stereokuuntelussa äänilähteet myös tiivistyvät ja kuulostavat erittäin hyvin suuntautuneilta. Kukin ääni tuntuu siis tulevan tarkasti yhdestä pisteestä ja erityisesti lentävän linnun ääni tuntuu liikkuvan hyvin tarkasti stereokannalla.
Yhteenvetoa
Aitona tilaäänenä tallennetut äänet kuulostavat kotiteatterisysteemissä erittäin luonnollisilta, sillä niihin on tallentunut mm. edestä tulevan äänen ensiheijastus juuri siitä suunnasta ja siinä vaiheessa kuin pitääkin. Stereoäänityksen, oli ne tehty tilaäänenä tai tavallisena stereona, suurin puute onkin juuri tuo ensiheijastumien sijoittuminen "väärään" paikkaan.
Tilaäänissä homma on selkeä ja tulos on kaikkiaan varsin upea. Myös takaa tulevien äänien vahvuuserot, jos siellä nyt joku kohde sattuu laulamaan, tuovat aivan eri luokan tilan tunnun kuin normi stereo.
Tilaääni stereossa kuulostaa avaralta ja kaikki yksittäiset äänilähteet paikallistuvat kannalle tarkasti. Sopii siis mainiosti myös normi stereokuunteluunkin.
Tässä muutama ac3-tiedosto kuunteluun!
Peltosirkku laulu, Vehmaa 21.6.2009 4:50
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00373.ac3 (7 Mb)
Tyypillinen lajiäänite noin 15 metristä. Ambient-soundina peltoympäristöä. Kiurut ympärillä, kaukaisia korppeja ja ylilentävä käpylintuparvi. Hyvä tilan tuntu.
Viitakerttunen laulu, Vehmaa 22.6.2009 3:20
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00379.ac3 (25 Mb)
Lajiäänite noin 25 metristä. Laulaja on maalaistalon pihaympäristössä, jossa paljon rakennusten heijastumia. Laulaja talon seinän vieressä, josta voimakas ensiheijastus. Tämä on esimerkki äänitteestä, joka kuulostaa stereona hieman oudolta, mutta kotiteatterisysteemillä aivan mainiolta.
Mustarastas kutsuääni, Vehmaa 23.6.2009 5:10
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00383.ac3 (8 Mb)
Lajiäänite noin 5 metristä. Äänite tehty metsässä, jossa ensiheijastumat ovat vähäisiä. Tilan tuntu tulee taustan äänien sijoittumisesta. Toimii kahdella tai useammalla kaiuttimella
AC3-tiedostoista
AC3 on pakattu 5.1-formaatin ääni, jota voi kuunnella vaikkapa Windowsin MediaPlayreilla tai Nerolla. Monta muutakin ohjelmaa noiden tiedostojen soittamiseen on olemassa.
AC3 on DVD-levyjen ääniformaatti, pakattua 48/16 ääntä. Blurayn DTS-ääni on 96/24 bittistä, joten originaaliäänitteet ovat luonnollisestikin tuossa formaatissa.
Suuntakuulo on jännä juttu! Pystymme luonnossa paikallistamaan 1-6 kHz äänet varsin tarkasti etenkin, jos ne tulevat etupuolelta päätä. Suuntatarkkuus on noilla taajuuksilla kuulema noin 3-6 astetta. Korkeammat äänet ovat sitten asia erikseen.
Takaa tulevien äänien suuntatarkkuus on omilla nahkalärpyttimillämme ja kuuloluilla heikompi, noin 10-30 astetta. Tässä ensin kuva kuvitteellisesta tilanteesta, jossa olemme ympyröiden keskipisteessä. Mustat pallukat kuvaavat laulavia lintuja.
Tallennettua ääntä kuunnellaan nykyisten standardien mukaan kotiteatterissa viidellä tai seitsemällä kaiuttimella. Koska äänilähteet eivät enää sijaitse samoilla paikoilla kuin livetilanteessa, eikä kuunteluhuoneen akustiikka ole sama kuin luonnossa, erityisesti sivuilta ja takaa tulevat äänet leviävät paljon laajemmalle alueelle.
Emme enää pysty paikallistamaan tarkasti äänilähteitä, vaan takaa tulevien äänien suunnan määrittäminen liikkuu jossain 60 asteen tietämillä. Jopa edestä tulevien äänien paikallistuminen on heikentynyt ja etualalla sivuilta tulevien äänien paikallistuminen on noin 20 asteen kieppeillä. Ainoastaan aivan suoraan edestä tuleva ääni paikallistuu lähes yhtä tarkasti kuin äänitystilanteessa.
Seuraava kuva esimerkkitallenteen äänien sijoittumisesta 5.1 kuuntelussa.
Dolby Digital on mielenkiintoinen ääniformaatti. Elokuvateollisuuden standardien mukaan 5.1 tallenne lasketaan stereokuuntelussa automaattisesti kahteen kanavaan, jolloin taustan äänet sijoittuvat stereokannan reunalle. Koska ne tulevat eri vaiheessa kuin normaalisti L ja R kaiuttimista tulevaksi ajateltu ääni, tuntuvat ne leviävän hieman normaalin stereokannan yli.
Tässä kuva esimerkkitallenteesta, jossa äänet sijoittuvat kannalle näin:
Äänikuva stereossa on erittäin avara. Koska takaäänet leviävät ja niissä on tavallaan myös hieman "vaihevirhettä", ne sävyttyvät hieman omituisiksi. Toisaalta stereokuuntelussa äänilähteet myös tiivistyvät ja kuulostavat erittäin hyvin suuntautuneilta. Kukin ääni tuntuu siis tulevan tarkasti yhdestä pisteestä ja erityisesti lentävän linnun ääni tuntuu liikkuvan hyvin tarkasti stereokannalla.
Yhteenvetoa
Aitona tilaäänenä tallennetut äänet kuulostavat kotiteatterisysteemissä erittäin luonnollisilta, sillä niihin on tallentunut mm. edestä tulevan äänen ensiheijastus juuri siitä suunnasta ja siinä vaiheessa kuin pitääkin. Stereoäänityksen, oli ne tehty tilaäänenä tai tavallisena stereona, suurin puute onkin juuri tuo ensiheijastumien sijoittuminen "väärään" paikkaan.
Tilaäänissä homma on selkeä ja tulos on kaikkiaan varsin upea. Myös takaa tulevien äänien vahvuuserot, jos siellä nyt joku kohde sattuu laulamaan, tuovat aivan eri luokan tilan tunnun kuin normi stereo.
Tilaääni stereossa kuulostaa avaralta ja kaikki yksittäiset äänilähteet paikallistuvat kannalle tarkasti. Sopii siis mainiosti myös normi stereokuunteluunkin.
Tässä muutama ac3-tiedosto kuunteluun!
Peltosirkku laulu, Vehmaa 21.6.2009 4:50
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00373.ac3 (7 Mb)
Tyypillinen lajiäänite noin 15 metristä. Ambient-soundina peltoympäristöä. Kiurut ympärillä, kaukaisia korppeja ja ylilentävä käpylintuparvi. Hyvä tilan tuntu.
Viitakerttunen laulu, Vehmaa 22.6.2009 3:20
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00379.ac3 (25 Mb)
Lajiäänite noin 25 metristä. Laulaja on maalaistalon pihaympäristössä, jossa paljon rakennusten heijastumia. Laulaja talon seinän vieressä, josta voimakas ensiheijastus. Tämä on esimerkki äänitteestä, joka kuulostaa stereona hieman oudolta, mutta kotiteatterisysteemillä aivan mainiolta.
Mustarastas kutsuääni, Vehmaa 23.6.2009 5:10
www.ksly.net/temp/FI-SFN-09-00383.ac3 (8 Mb)
Lajiäänite noin 5 metristä. Äänite tehty metsässä, jossa ensiheijastumat ovat vähäisiä. Tilan tuntu tulee taustan äänien sijoittumisesta. Toimii kahdella tai useammalla kaiuttimella
AC3-tiedostoista
AC3 on pakattu 5.1-formaatin ääni, jota voi kuunnella vaikkapa Windowsin MediaPlayreilla tai Nerolla. Monta muutakin ohjelmaa noiden tiedostojen soittamiseen on olemassa.
AC3 on DVD-levyjen ääniformaatti, pakattua 48/16 ääntä. Blurayn DTS-ääni on 96/24 bittistä, joten originaaliäänitteet ovat luonnollisestikin tuossa formaatissa.